messuja ja potkuja :P

Sairasloma lusittu ja tänään töihin :P Viikonloppu menikin jo paremmissa tunnelmissa, alkoi vissiin se antibiootti purra. Hengenahdistusta kyllä edelleen ja vähän yskää, mut niin pientä :P Lauantaina uskaltauduin myös Osaava nainen-messuille äitin ja isoäitin kanssa. Yleensä perinteisesti olen käynyt ennustajalla, mutta nyt en uskaltanu mennä. Jos oliskin kertonu jotain kamaluuksia. Äiti kävi ja ennustaja näki "yhden ihan uudenkin elämän.." <3 

Messuilta lähti matkaan kolme korttia, jossa oli lastenlaulun sanoja. Aattelin tehdä niistä taulut pojan huoneeseen :)

Eilen oli pitkästä aikaa vapaapäivä, kun ei ole mitään tekemistä. Viikko sitten oli vapaa viikonloppu, mutta se meni tampereella. Sitä edellinen viikonloppuvapaa meni mun synttäreitä järjestäessä ja juhliessa. Eilen oli aikaa vaan olla. Yritettiin vähän siivota, mut ei saatu vielä edes imuroitua :P Sitte käytiin kaveripariskunnan luona ja saatiin sieltä sitteri, kaksi kaukaloa, kantoliina, tukivyö, hoitopöytä, hoitoalusta, jätesäkillinen vaatteita ja mitä vielä :D

Pidettiin siivoustaukoa ja huomasin et ollaan ihan samiksia :)

<3

Messuilla käytiin kattomassa muotinäytöstä ja näytöksen aikana tuli ihan selkeitä potkuja <3 Kyllä niitä kai tässä on jo jonkun aikaa ollut, mutta en ole niin päässy keskittymään kun on tullut jossain työn touhussa ja ovat olleet niin hiljaisia. Nyt lauantaina (rv 21+5) ihan semmosia selkeitä "ei voi olla mitään muutakaan"-potkuja! JP ei tunne niitä vielä mahan läpi, vaikka nyt tänä aamuna kyllä näkyy jo ihan silminkin kun maha värähtelee :P

olo ei helpota..

Oltiin viime viikonloppuna Tampereella tulevien kummien luona ja samalla mie kävin treffaamassa muita maalismammoja. Oli kiva nähdä livenä facebookista tuttuja naamoja. Nyt ihan eritavalla osaa lukea kyseisten ihmisten kirjoituksia kun "tuntee" paremmin. Meille oli varattu kabinetti Astorista, joten päästiin rauhassa juttelemaan. Ruoka oli todella hyvää :) Niinkuin myös meidän yöpaikassa. Perjantai-iltana syötiin herkkuhampurilaisia ja lauantaina vietettiin racletteiltaa. Enpä ole vuosiin päässyt askartelemaan raclettea =)

Mulla oli nuhaa ollut jo parin viikon ajana. Lähinnä vaan aivastelin ja niistin, mutta töissä pystyin olemaan ja yönikin nukkumaan. No viikonloppuna sitten iski aika kauhea olo. Maanantaina kärvistelin kotona ja lopulta sitte illalla soitin töihin, että en kyllä mitenkään ole työkuntoinen. Tiistaina kävin työterveydessä ja eipä siellä sen kummempaa. Sairaslomaa sain keskiviikkoon asti. Kuumetta ei ollut ja tulehdusarvot oli normaalit. Eli ei mitään kunnon tautia, mutta vaan niin tukkonen ja henkeä ahdistaa ja paikkoja särkee, että ei vaan jaksa mitään. No keskiviikkoillalla totesin, että en kyllä vieläkään jaksa töihin. Ja tänään siis kävin uudestaan työterveydessä. No tulehdusarvot oli noussut ja pääsin jo lääkärillekin. Hoitaja pelotteli ensin melkein tunnin odotusajalla, mutta pääsinkin äkkiä sisälle. Kuunteli keuhkot ja totes että keuhkoputkentulehdus. Kirjotti sitte antibiootit. Joku toinen lääke olis ollu parempi astmaatikolle, mutta sitä ei suositeltu raskaana olevalle. Lääkäri luettelikin että "kova flunssa ja hengenahdistusta, perussairautena astma ja olet raskaana?" Vähän aikaa joutui hakemaan, että mikäs lääke se sitte olis hyvä tähän tilanteeseen. 

Viimeyön nukuin sohvalla, koska mun tukkoisen krohinan takia murukaan ei ole saanut nukuttua pariin yöhön. Mä nukuin yllättävän hyvin, vaikkakin heräsin kyllä välillä ottamaan ventolinea hengenahdistukeen ja niistämään. Astmalääke pitää tuplata tai jopa triplata ja antibiootteja sain viikon kuurin. Paramaxia otan niin paljon kun sitä vaan saa ottaa, nenäsumuteresepti kirjotettiin jo sillo pari viikkoa sitte ja sitä pitäis käyttää, samoin sarvikuonokannua. Jospa tämä tästä alkais helpottaa! Ja maanantaina sitte töihin!

Kirous kumottu?

No ei tällä kertaa :P

"Jonni"

Ultraajakin totesi: "jos se ei muka poika ole, nii kyllä mää ihmettelen!" :D Eli aika selvä tapaus ja ehkä kuvastakin jo ihan maallikon silmin näkee, että ei se kovin tyttömäinen ole :) Muuten kaikki oli kunnossa :P

Tyttö vai poika?

Puoliväli tuli täyteen eilen ja huomenna olis edessä rakenneultra. Vaikka tietysti pääasiassa siellä on kaikki muut rakenteet, niin sukupuolestakin voi saada vihiä :) Mä itse kyllä alunperin ajattelin että olis pidetty salaisuutena ihan syntymään asti, mutta yllättäen muru haluskin tietää etukäteen =) Ja sitte sillo ihan alussa kun jo päätettiin että kysytään sukupuoli, ni en enää malttais odottaa :P

Muru nyt on varma, että se on poika ja itelläni ei oikein ole enää mitään oloa suuntaan eikä toiseen. Eilen työkaveri antoi tyttöveikkauksen (mahan muodosta päätellen) :) Vaikka mun mielestä mun mahasta ei vielä voi sanoa mitään. Kiinalaisen syntymäkalenterin mukaan meille tulis poika. Mä en ole tehny mitään sooda- tai sormustestejä, mut jos oireista jotain voi päätellä ni meille on tulossa tuuheatukkainen poika :) Närästys siis viittais hiusten määrään ja pahoinvoinnin puute poikaan. Kuulemma tytöstä tulee pahoinvointia ja iho menee huonoksi, "tyttö vie äidin kauneuden" sanotaan. Mulla ei ole tullu finnejä eikä muitakaan iho-oireita. Mielitekoja ei ole ollut, sanotaan että pojasta tekee mieli suolasta ja tytöstä makeaa. Kyllähän mun suklaata tekee mieli, mut se nyt ei ole mitään uutta :D Ja hiukset on kasvanut kesän aikana tosi paljon. En tiedä onko ne nyt normaalia enemmän, mutta ihan huomattavasti kuitenkin. Ja karvojen kasvu siis viittaisi poikaan :) Vauvan syke on ollut aina yli 150. Ensimmäisessa ultrassa 170, neuvolassa 160, neuvolalääkärillä 150 ja kotidopplerilla 150 luokkaa. Se viittais tyttöön, pojalla siis taikauskoisten mukaan hitaampi syke.

Ja sitte jos mennään tähä meidän amis-luokan "kiroukseen" :) Kahdeksalla meistä on jo lapsia, yhteensä 14 tällä hetkellä. Niistä kaksi on tyttöjä ja kaikilla kuitenkin poika ensin :D Että kaikki vaan saa poikia! Kyllä mä aika yllättynyt olen, jos huomisessa ultrassa näkyy tyttö. Vaikkakin sit kuitenki pohjimmiltaan tällä hetkellä on semmone tyttöolo :P Huomenna pääsenkin sitten jakamaan uutisen heti muutaman vanhan luokkakaverin kanssa :)

Toiveet ja olot vaihtelee suuntaan ja toiseen, onneksi sitä ei tarvitse itse päättää! Huomenna se enivei selviää! (ellei istu koko ultran ajan jalat ristissä tai ole kietonu napanuoraa lannevaatteeksi) Tänään onneksi on tiedossa laatuaikaa murun kanssa leffan merkeissä. Jospa sitä sais muuta ajateltavaa hetkeksi!

ihana viikko!

Ihanat päivät ne vaan jatkuu =) Maanantai ja tiistai meni itkiessä onnesta kun kaikki vuorotellen onnitteli. Meillä kuitenkin oli pieni pelko persiissä tämän kertomisen kanssaa kun tuli vähän nopeesti :P Ja sen takia onkin ollut jotenkin vielä ihanampaa ja liikuttavampaa kun kaikki ovat olleet niin onnelisia meidän puolesta <3 Iso kiitos siitä kaikille!

Nyt tää raskaus on alkanut tuntumaan paljon todellisemmalta, kun siitä saa puhua, eikä tarvi enää salailla. Mehän ollaan siis koko kesä ihan valehdeltu ja huijattu päin naamaa. Ollaan pullotettu alkoholitonta siideriä tavallisiin siideripulloihin, jotta kukaan ei huomais, että esim. Karjurockissa en juo mitään :P Tosin olin siellä muutenkin autolla, joten ei kovin montaa pulloa edes tarvittu. Oli muuten hauska lauantai-illalla kun lähdettiin Karjusta niin siellä puhallutettiin. Kaveri vielä kysyi että "etkö sä oo ihan paniikissa ku oot kuitenki pari juonu?" No tottakai normaalisti olisinkin ollu :D Vaikka niistä olikin jo pari tuntia aikaa ja en juonu ku ehkä kaksi, ni kyllä puhallutus olis normaalisti pelottanu! Nyt tiesin, että en ole juonu mitään :P Niin eli en siis ole jounut tippaakaan alkoholia raskausaikana, vaikka se siltä onkin saattanut näyttää :D

Välillä on ovikello soinut yllättäen ja ennen kun on voinut avata, niin on pitänyt piilotella ultrakuvia ja vauvakirjoja ja -lehtiä ja -vaatteita. Nyt pääsee niin paljon helpommalla :P Sitte vanhojen luokkakavereiden kanssa kun ollaan treffattu ja puhuttu raskaudesta, niin on vaan pitänyt esittää tyhmää. Että en tietäis mikä on sokerirasitus, vaikka itsekin olin siinä jo ollut jne. Monta kertaa on tehnyt mieli sanoa, mutta sitte toisaalta ei kuitenkaan =) Tai sitte tämä asunnon myynti ja yhteenmuutto. Oltais me varmaa muutenkin yhteenmuutettu, mutta tämä nyt vauhditti asiaa entisestään!

Vaikka ihan hullulta se ajatus vieläkin tuntuu, että meille muka oikeesti tulee vauva! Yhtään selkeemmäksi tätä fiilistä ei tee noi vaunut tossa olkkarin nurkassa tai nämä vauvanvaatekasat, jotka olen Raisiosta tänne roudannut. Eilen ostin mammafarkkuja ja vauvanvaatteita, enkä vieläkään tajua että niitä oikeesti tarvitaan kohta! Vaikka en tiedä, tajuaako sitä siinäkään kohtaa kun vauva syntyy. Tajuaako sitä koskaan? :D

Mammafarkut tulee kyllä heti tarpeeseen. Vanhat farkut menee kyllä vielä jalkaan, mutta kyllä ne sen verran puristaa, ettei niissä jaksa olla tai liikkua. Itseasiassa maanantaina kävin ostamassa jo yhdet mustat housut paikallisesta Mariellasta, mutta ne ehkä onki vähän isot ja päätyy kenties työhousuiksi jossain vaiheessa. Tukivyöllä saan ehkä pidettyä ne jalassa :P Työhousut menee vielä toistaseks jalkaan niin että niitä voi kyllä käyttää. Mä siis kävin jo joskus reilu viikko sitten toteamassa, että Mariellassa myydään äitiysvaatteita, mutta siellä olikin sitten vanha Ukilainen myyjä ja en vaan voinu siltä ostaa mitään :P Maanantaina sitte heti kun asia oli julkinen niin painelin ostamaan niitä housuja :)

No kävin myös sitte Skanssissa, ku tarkotus oli käydä Polarn O. Pyretissä. Skanssissa olikin skanssiaiset ja siten Po.P:in pop up-kauppa, jossa myytiin kaikki puoleen hintaan! Ilmeisesti jotain vanhoja kuoseja jne. Tosi paljon oli ihan pieniä vaatteita, sitte aika paljon mekkoja ja selkeesti tyttöjen vaatteita. Kai siellä jonku verran oli isompia kokoja muutenkin. Noh.. mä sitte sain aika railakkaasti tuhlattua mun synttärilahjarahoja :P Vaatteita tuli takahuoneesta kokoajan lisää ja kyllä ne siitä aika reippaaseen tahtiin myös lähti kassan kautta ulos! Pakko oli lähteä sieltä pois kun yksi myyjä kantoi takahuoneesta aina ensin kaikki pienet koot mulle näytille ja sitte vasta laitto rekkiin :D Pop up-kauppa on Skanssissa siis vielä tänään (pe) ja huomenna (la) auki.

Ehkä vähän poikamaista tyyliä.. täytyy alkaa toivomaan poikaa :P Parin viikon päästä se sitte kuullaan, että kumpi siellä asustelee! Ehkä vähän tyttöoloa kyllä pukkais, mutta ei voi tietää :D Tosin meidän amis-luokkalaisten kesken on semmonen "kirous", että ensimmäinen lapsi on aina poika.. joten en mä oikee muuta osaa kuitenkaan odottaa :P Ensi viikolla nähdäänkin "meidän" uusin tulokas. Kolmen viikon ikäinen pikkuriikkinen poika <3

Eilen tuli käytyä myös neuvolassa. Aika turha käynti, lääkärillä siis. Tietty kun kaikki oli kunnossa! Verenpaine oli laskenut viimekerrasta (viimekerralla olin vetänyt salmiakkia/lakritsia varmaa viikon töissä), paino oli laskenut viimekerrasta (paino ei ole siis noussut käytännössä ollenkaan raskausaikana), hemoglobiini oli ekalla neuvolakäynnillä niin korkea (150), että sitä ei edes mitattu jne. Sydänäänet kuulin <3 Meillähän on kotona myös kotidoppleri (tai itseasiassa kaksi)... mut en mie sillä mittä löydä :D Pari kertaa olen saanut kuuluviin ja sillonkin ihan sekunnin tai kaks kerrallaan =) Aika stressi-vehje se kyllä on! Varsinkin kun liikkeitä ei vielä tunne tai muutenkaan mitään mistä voisi päätellä jotain. Mulla ei ole siis koko raskausaikana ollut mitään oireita. Ei siis käytännössä mitään! Nyt on närästys tullut kuvioihin, mutta sitä on toisaalta ollut aina. Nyt sitä vaan on enemmän ja siihen ei aina yksi tai edes kaksi rennietä auta. Mutta helpolla olen siis päässyt. Ja mitä nyt äsken huomasin kun katoin kesäkuun lopussa otettuja kuvia serkkujen rippijuhlista, ni hiukset on kasvanut ihan todella paljon. Ja elokuussa yritin värjätä hiukset, mutta häissä otetuissa kuvista huomasin, että väri ei ole tarttunut lainkaan :D

Eilen yritettiin saada meidän vaatekaapinoviprojekti valmiiks, mut yritykseksi se myös jäi! :D Vaihdettiin vähän saranoiden paikkaa ja ovetkin meni eri paikkoihin, missä ne alunperin oli ollut ja varmaan tästä kaikesta johtuen ne on nyt ihan miten sattuu :P Katotaan sitte paremmalla ajalla taas joku kerta, että saisko ne suoraan :D Kuvaakaan en kehtaa laittaa :P