17. joulukuuta 2013

herkistelyä

Sain tänään kutsun kummipojan joulujuhlaan. Jasu ensin mainitsi asiasta sivuhuomautuksena, ja pala nousi heti kurkkuun. Tiesin, että itken koko juhlan ajan. Noh.. tottakai menen sinne. Asiaa ei helpota yhtään, että kummipoika käy samaa koulua, kun minä ala-asteella ja muistan jokaikisen oman joulujuhlan. Olenpa ollut sisarustenkin juhlissa vielä omien kouluvuosien jälkeen. Nyt ensimmäistä kertaa menossa kummipojan kutsusta. Silloin kun kummipojalla oli ekaluokan kevätjuhla, niin menin kirkkoon sitä katsomaan. Koko tilaisuuden ajan piti tuijotella vain kattomaalauksia. Jos keskittyminen hetkeksikin herpaantui niin vollotin täysillä. Ja siinä kohtaa vollotin jokatapauksessa, kun pääsin ojentamaan ruusua kummipojalle <3

Samanlaisia kohtauksia on nähty kahden serkun ristiäisissä. Siis ensimmäisen kohdalla en osannut yhtään odottaa, mutta se oli jotenkin niin tunteikas tilaisuus ja ihana pappi. Sen ei tarvinnut kun avata suunsa, niin se oli valmista kauraa. Pikkuveljen ristiäisissä keskityin 2-vuotiaaseen isoveljeen ja sen temppuihin, mutta silti.. itkin minkä kerkesin. Kummilasten tai missään muissakaan ristiäisissä ei ole tapahtunut näin. Olisko ollu papissa vika!

Viime viikolla näin unta, että yks kaveri oli raskaana. He ovat yrittäneet miehensä kanssa jo monta vuotta lasta, siinä onnistumatta. Unessa itkin ja hyppäsin kaverin kaulaan ja olin niin onnellinen sen puolesta. Mun on siis oikeesti todella vaikea iloita kenenkään toisen raskaudesta tai vauvasta, mutta siinä kohtaa onni oli aidoimmillaan. Niille niin toivon sitä lasta. Ja itken kun ajattelenkin sitä unta. Lapsettomuudesta ja lasten saannista en voi muutenkaan puhua tai kirjottaa herkistelemättä. Se vaan on niin epäreilua, että toiset saa lapsia tosta vaan ja hups, melkein vahingossa. Ja toiset ei sitten millään...

No sunnuntaina herkistelin Lucia-kulkueessa. Siis kulkueessa ei ollut edes musiikkia, vaan kopsuttelevia hevosia. En edes tykkää hevosista. Se tilanne meni kyllä sekunnissa ohi. Onneksi ei ollut tunnelmallisempi kulkue, vaikka oli siellä tuttujakin. Taluttamassa ja kopisuttelemassa..

Huh huijakkaa.. kauhulla odottelen huomisia juhlia. Yhtään ei helpota asiaa se, että olen tänään jo herkistellyt asiaa ihan tarpeeksi ja käynyt mielessäni juhlan monta kertaa läpi. Silti en mistään hinnasta jättäisi juhlia väliin <3


1 kommentti:

  1. Ihana tunteikas Jenna <3
    ..ja kyllä, voi se olla ihan papistakin kiinni, ainakin tässä tapauksessa <3
    Ja mä olen ihan samanlainen herkistelijä, nytkin sunnuntaina lasten kaunemmissa joululauluissa oli monessa kohtaa ihan pitelemistä, kun pienet tutut musaluokkalaiset olivat niin suloisia kirkon edessä esilaulajina.
    -Hanna

    VastaaPoista