Kummipojan joulujuhlasta selvitty, ei ihan ilman itkua. Saarniston koulussa on aina perinteisesti ekaluokkalaiset esittäneet jouluna tonttutanssin. Muistan oman tanssini vieläkin. Sen jännityksen ja oman parini ja sen jutut ja ne tuhannet harjoitukset ja sen jännittävän esityksen. Siinä kohtaa pystyin vielä aika kivuttomasti pidättelemään kyyneleitä!
Seuraavana vuorossa oli tokaluokkalaisten lauluesitys. Siinä ei mitään ongelmaa. Mutta seuraavaksi oli kummipojan luokan vuoro. Kummipoika on siis erityisluokalla ja siellä luokkakaverit näyttää enemmän ja vähemmän erityislapsilta. Olivat ommelleet kettu-käsinuket ja lauloivat kirje kuulle-laulun. Ensin pystyin jopa katsomaan ja ottamaan kuvia, mutta sitten kun kuuntelin sanoja, niin en enää pystynyt. Itku siinä tuli ja siitä lähtien joka esitys sai pidättelemään kyyneleitä. Loput luokat esitti lauluja ja soittivat nokkahuiluja. Kutosluokkalaisilla oli hauskoja sketsejä tai tarinoita. Niitä sai ihan nauraa =)
Nelosluokkalaiset esittivät joulukuvaelman. Senkin muistan elävästi omalta nelosluokaltani. Yksi pyörtyikin ennen esitystä, eikä sitten lopulta osallistunut ollenkaan. Siis silloin oman luokkani kohdalla! Tänään kaikki meni hienosti.. mitä nyt ensimmäinen tonttupari kompastui lavalle astuessaan. Tosi kiva juhla ja tärkein että kaikki pääsivät esiintymään ja äitit sai ottaa kuvia. Ja oli siellä vielä muutama tuttu opettajakin jäljellä :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti