Justiinalla oli kiire maailmaan

Synnytys oli tällä kertaa niin ihana kokemus, että voisin synnyttää vaikka kerran viikossa! Isoveljen synnytys meni sekin kyllä hyvin, mutta toipuminen kesti kauan ja sen takia se on jäänyt harmittamaan ja sitä varmaan tulee aina ja ikuisesti jossiteltua, että olisko siinä jotain voinut tehdä toisin, että se olis mennyt vielä paremmin. 

Ensimmäiset merkit synnytyksen alkamisesta tuli perjantaina puolen päivän aikaan. Lauantaina aamulla vähän supisteli ja oli pientä vuotoa ja meinasin jo, että täytyy jättää hautajaiset väliin ja lähteä synnyttämään. Mutta lähdetiin kuitenkin saattamaan pappan siskoa viimeiselle matkalle ja jätettiin synnytys sunnuntaille. Lauantaina tein jääkaappiin lasagnea valmiiksi ja paistoin pizzaakin sillä mielellä, että sitä voi sitten ottaa synnytykseen mukaan evääksi. Tai ei mulla kyllä synnyttäessä nälkä tule, mutta isukilla voi tullakin. Leivoin myös mokkaruutua pakkaseen, että on sitten jotain tarjottavaa vauvavieraille. Kaikki oli siis valmista, jotta seuraavana päivänä voidaan lähteä synnyttämään rauhassa.

Koitti sunnuntai ja synnytyksestä ei ollut merkkiäkään. Jossain kohtaa aamulla tuli muutama supistus ja olihan ne kipeitä, mutta niitä tuli niin harvoin ja välissä oli aina kivuton väli. Jonskista kun alkoi supistella ni kivutonta hetkeä ei ollut lainkaan, joten tämä oli aika hämäävää. Joskus ennen yhtätoista sanoin kuitenkin isukille, että soitetaan mammalle ja viedään Jonski sinne, että jos kuitenkin täytyy lähteä. Itse lähdin vielä käymään kirppiksellä kun mulla oli pöytä siellä ja vein vähän lisää tavaraa ja siivosin pöydän. Samalla reissulla kävin myös kaupassa, kun mokkapalat oli edellisenä iltana jäänyt kuoruttamatta, koska kaakaojauhe loppui. Tulin kaupasta puolen päivän jälkeen ja Jonski oli viety mammalle. 

Aloin kuoruttaa mokkapaloja ja siinä tuli muutama kipeä supistus ja joka supistuksen kohdalla isukki kysyi että "Joko mennään?" mutta mä olin sitä mieltä että ei vielä ku edelleen välissä oli kuitenkin kivuton hetki. Yhden jälkeen istahdin sohvalle ja aloin kellottaa supistuksia kun ei ollut mitään hajua että kuinka usein niitä tulee. Siinä vaiheessa supistuksia tuli alle viiden minuutin välein ja yksi supistus kesti reilu minuutin. Puoli kahdelta isukki kysyi taas, että "Joko mennään?" ja mä sanoin, että käyn vielä suihkussa ja sitte voidaan mennä. Olin varmaan puoli tuntia suihkussa ja sitte tuntuikin jo siltä, että en pääse sieltä enää pois ja kivuttomat välit oli jäänyt pois. Isukki auttoi pukemisessa ja pakkasi viimeiset tavarat sairaalakassiin mun ohjeistamana. Kahden jälkeen lähdettiin kohti Tyksiä.

Tässä lähimmäksi osuneet arvaukset Nosh-vauvakutsuilta. Vauva syntyi 7.5. klo 15.30 että isomamma osui aika lähelle!

Matkalla tuli kipeitä supistuksia, mutta välillä kuitenkin tuli parempi hetki, että meinasin jopa nukahtaa. Mietin että montakohan senttiä sitä ollaan auki, että ehtisköhän tällä kertaa ottaa epiduraalin. Ensimmäisessä synnytyksessä sain spinaalin ja se pitkitti synnytystä parilla tunnilla eikä siitä oikein muuta iloa ollut, kuin se, että sain parin tunnin lepotauon supistusten keskellä. Nyt mietin sitäkin, että jos ehdin ottaa spinaalin, niin otanko sen sittenkin vaikka olin jo vähän päättänyt, että sitä en ainakaan ota. Matkalla panikoin myös sitä, että taas ne laittaa käyrille ja siinäkin pitäis vielä kärvistellä ja tuntui että en jaksa kyllä enää yhtään.

Tultiin Tyksiin kolmen jälkeen ja mä menin yksin sisälle, kun isukki meni parkeeraamaan autoa. Kätilö otti mut vastaan ja näki ilmeisesti heti, että käyrää ei kannata alkaa ottamaan, että katotaan vaan mikä kohdunsuun tilanne on. Menin siihen tutkimushuoneeseen ja kätilö vaan sanoi että "Joo ei ole reunaakaan enää, mennään suoraan saliin" ja mä mietin vaan että mitä seki nyt tarkottaa, että montako senttiä se oli auki! Isukki ehti tulla siinä kohtaa paikalle ja sitten lähdetiin kohti salia. Saliin mentiin ihan sillä fiiliksellä että "odotellaan että vedet menee ja katsotaan sitten.." ja kätilö laittoi välineitä valmiiksi, mä sain sairaalavaatteet päälle ja käyrävehkeetkin laitettiin mahan päälle. Seisoin sänkyä vasten ja pyysin ilokaasua ja sain onneksi sen. Tuntui vaan, että tällä kertaa se ei ihan niin hyvin auttanut kun esikoisen synnytysessä tai sitten vaan muistan väärin. 

Kätilö kysyi, että pääsenkö sängylle ja aloin kiivetä sinne. Rojahdin siihen kyljelleni ja sitten tulikin todella voimakas ponnistamisen tarve! Ihan automaattisesti ponnistin ja sitten menikin vedet siihen sängylle ja samalla tunsin kun vauvakin jo tulee ja huusin että "nyt se tulee!" Vauva kävi vain kurkkaamassa ja aloin pelkäämään sitä ponnistamista todella paljon kun Jonskista ponnistus teki niin kipeää! Mutta kätilö ohjasi todella hyvin, käski olla ponnistamatta ja sanoi että "ponnista ihan vaan vähän jos on pakko" ja mä aina kysyin että "joko saa?!?!" ku tuntui että vauva vaan puskee ulos. Ponnistaminen sujui ihan luonnostaan ja todella rauhassa. Sitte kätilö yhtäkkiä sanoi että "Pää on ulkona!" ja mä ihmettelin vaan että miten ihmeessä ku ei tuntunu vielä miltään! Ja sitte vielä yks pieni ponnistus ja koko vauva oli ulkona! Ehdittiin siis n. 15 minuuttia olla salissa kun tyttö jo syntyi. Synnytyksen koko kestoksi on kirjattu 3h 40min, ponnistusvaihe 5min. Matkalla sairaalaan mulla ei ollut missään vaiheessa sellainen olo, että vauva syntyis sinne autoon. Oli siinä aika voittajaolo kun Tyksin ovesta pääsi sisään, että vihdoin jotain helptusta tähän oloon ja kai siinä sitte kroppakin jollain tapaa rentoutuu, että nyt saa syntyä.Kaikinpuolin ihan unelmasynnytys!

Noin vuorokauden ikäisenä mummulle, isomammalle ja Jonttu-tätille näyttäytymässä

Tyttö nostettiin heti mun rinnan päälle ja siinä sitä sitten vaan ihmeteltiin että mitä juuri tapahtui. Mä katoin heti, että vauva on pienempi kuin isoveljensä ja olihan se melkein 300g kevyempi ja 4cm lyhyempi! Tyttö siis painoi 3370g ja oli 49cm pitkä, päänympärys oli 35cm. 

Justiinan Suomi 100v juhlasukat

Herkkyysnäppyä

Annoin tutin reilu vuorokauden ikäisenä, mutta eipä sitä juurikaan suostuta syömään

Kotiuduttiin 2vrk ikäisenä ja kaikki on mennyt meillä tosi hienosti. Isoveli on ottanut asiakseen huolehtia että vauva tulee aina mukaan kun jonnekin lähdetään. Muuten ei juurikaan ole vauvasta kiinnostunut, mutta tulee aina katsomaan kun vaippaa vaihdetaan. Ilmoittaa kun "Vauva itkee!" ja haluaa laittaa tuttia suuhun ja keräilee rintakumeja pitkin lattioita kun äiti kylvää niitä jokapaikkaan! 

Vauva 1 vko ikäinen ja oltiin mummulassa evakossa, kun isukki vietti varpajaisia

Onneksi on iso sänky!

Eihän tähän mennytkään kuin koko päivä! Välillä olen tehnyt ruokaa, syöttänyt vauvaa, siivonnut kakkavahinkoja, nukuttanut vauvaa, syöttänyt vauvaa, nukuttanut vauvaa, nukuttanut Jonskia ja nyt tuli valmista ja pääseekin rauhassa katsomaan emmerdalea, kun molemmat lapset nukkuu!

-Jenna-