Jussi Vares

Musta on tullu Vares fani. Olin viime viime viikolla ensimmäisessä Taosto-kokouksessani. Eli meidän partiopiirin Tarpoja jaoston kokous, johon liityin tarpojaluotsikoulutuksen innoittamana. Taosto suunnittelee ohjelmaa koko piirin Tarpojille. Olen aika innoissani tosta hommasta, kunhan nyt pääsee alkuun ja tekemään kunnolla jotain. Sitte taas mulla olikin tällä viikolla kevään ensimmäinen kokous mun omien tarpojien kanssa, ja miten ne saakin pilattua kaiken motivaation =) Miksei ne voi olla semmone tylsä unelmaryhmä, joka toimis just niinko mä aattelen.. Mut ei.. ku ne oikee koettelee mun hermoja olemalla just päinvastoin =) Mut olin kyl niin tyytyväinen, ku niitä tuli kaikki kuusi paikalle! Pelkään aina, että joku niistä ei enää tule ollenkaan..

Mutte miten Vares liittyy mihinkään.. noh.. Toukokuussa on tulossa Vares-teemainen ohjelmapläjäys tarpojille Taoston toimesta ja kotiläksyksi piti katsoa Vares-leffoja. Ihan hyvä, koska mä en ole nähny niistä kun ne kaks ensimmäistä. Ja niillähän ei ole mitään tekemistä Vareksen kanssa! Juha Veijonen ei ole varesta nähnytkään. Antti Reini on ihan paras! Sillo joskus tuli kauhee häly siitä, että vareksen näyttelijät ja ohjaajat ja kaikki vaihtui, mut täytyy sanoa että vain parempaan suuntaan. Nyt olen sitten reilu viikossa katsonut 5/6 Varesta. Ne kaksi vanhempaa olen joskus kattonu aikasemmin ja nukahdin varmaan kesken kaiken.

Tänään matkalla kaupasta videovuokraamon kautta kotiin kiersin kaukaa mäkkärin, kaks pizzeriaa ja hesen. Ei sillä, että olis tehny mitään mieli, mutta ko oli kauhee nälkä. Kotona kuitenkin palkitsin itseni saavillisella salaattia, appelsiinimehulla ja hapankorpulla. Nam!

Matkalla kävin myös vähän aikaa sitten löytämälläni kirppiksellä. On tosi iso ja valoisa, looseja on paljon ja siellä on pieni kahvilakin. Viimeksi vain loosit ammottivat tyhjyyttään. Tänään siellä oli jopa tavaraa! Onkohan loositarjouksilla ollu vaikutusta. Mietin jo että vienkö itekkin sinne myyntiin jotain, mut toisaalta viikovuokra on edelleen sen 29e/vko ja siihen päälle 5% provikka.Vähän eri viikkovuokrat ko Ukissa. Täytyy käydä siellä kattelemassa, että liikkuuko tavara. Ite ostin kuitenki tämmösen kivan vihreen laukun kahdella eurolla. Olen nyt jotenki aivan ihastunu vihreeseen!

Laitetaan nyt toinenkin ruokakuva. Käytiin maanantaina Jasun, Jontun, kummipojan ja Riikan kanssa Amarillossa syömässä. Piti käyttää extra edut ja lahjakortit jne.. viiden hengen kahden ruokalajin illalliselle tuli hintaa reilu 28euroa, eli ihan kannattava reissu! Mie söin tämmösen kana-vuohenjuusto taskun. Oli kyllä hyvää, vaikka kaikki missä on vuohenjuustoa, on tietysti aina hyvää :P

Ystäväviikko

Mä olen näköjään viettänyt ensi kuun ystävänpäivän jo etukäteen ja ihan kunnolla! Kaikkihan alkoi viime keskiviikkona ja homma päättyi eilen! Tai matkahan alkoi jo tiistaina.. siitä varmaan onkin kaikki jo kuullut, että miten siinä kävi.. Lähdin siis käymään reissun Suomen Lapissa. Ja sieltä kun pääsin maanantaina kotiin, niin sainkin hakea ikivanhan kaverini minun luo muutamaksi päiväksi <3

Kaikki siis alkoi tiistaina. Pääsin töistä klo 16 ja siitä nyt ajoi tunnin verran kotiin. No kävin suihkussa ja pakkasin vielä viimeiset kamat ja söin jne. Joskus ennen seitemää aloin kävellä bussipysäkille ja ihmetellä et mites niitä busseja siinä menee. No en ollut ihan varma meneekö ollenkaan, joten tilasin taksin ja menin rautatieasemalle. Kello oli siinä vaiheessa vähän yli seitsemän, jess.. juna lähtee vasta klo 20.05. Ostin sitten R-kioskilta kirjan ja lueskelin sitä aikani kuluksi. Viittä vaille kahdeksan katoin kelloa ja ajattelin et luen vielä vähän matkaa. VIRHE! Tässä kohtaa olis pitäny lähteä sinne laiturille.. mutta ei.. No luin lukua jonkin aikaa, kunnes tajusin et onpas pitkä luku... katoin taas kelloa... no sehän oli jo viittä yli kahdeksan. Ihmettelin siinä kaks sekunttia, keräsin kamoja toiset kaks sekunttia ja kävelin ulos.. ja näin kun juna ajoi pois.. No siinä kohtaa iski paniikki... muutaman sekunnin aikana ehdin ajatella että "se ehkä oli väärä juna, mun juna on vielä josssain, otanko taksin kupittaalle ja hyppään siellä kyytiin, ainiin tää juna ei pysähdy kupittaalla, äkkiä lipunmyyntiin kysymään mitä teen!" Noh.. lipunmyynnin ovella vartija käänsi pois ja ilmoitti että lipunmyynti on jo kiinni! tottakai! No.. mitä tekee 25v itsenäinen omatoimimatkaaja... alkaa itkemään keskellä rautatieasemaa ja ottaa puhelun äitille! No siinä puhelun aikana sitten kävi jo mielessä että "en lähe ollenkaa, ostan uuden lipun, enkä osta, ostanpas, maksaakohan se jotain 100euroa, en varmana osta jos maksaa" No sitten siinä lueskelin olemassa olevaa lippua ja siinä mainittiin että lipun voi vaihtaa 24h lähdön jälkeen. Otin sitte puhelun VR:lle ja sain siinä puhelun aikana vaihdettua lipun seuraavaan junaan. Onneksi siis lähti vielä toinen juna klo 21.00. Ei muuta kun odottelemaan toinen tunti ja jatkamaan kirjaa :P

Vihdoin kun pääsin junaan niin itkin vain Tampereelle asti. Siinä jotenkin purkautui kaikki se stressi, väsymys ja harmitus. En voinut tehdä muuta kuin itkeä. Onneksi Tampereella oli ympärillä muita ihmisiä ni en siellä sentään itkenyt. Jouduin siis odottamaan junan vaihtoa Tampereella pari tuntia, keskellä yötä. Siksi olisin mennyt tuolla aikasemmalla junalla, kun siinä on vain 5min. vaihto. Mutta nooh... pääsin kuitenkin Rovaniemelle. Alunperin piti olla jo kahdeksalta aamulla perillä, mutta nyt olinkin vasta 11 jälkeen. Ei haittaa :D Ja kyllä tolle tapaukselle nyt jo osaa nauraa..

Noh.. Rovaniemellä sitten bongasin Levi-Lauran =) Lauralla oli luentoja yliopistolla ja mie shoppailin sen aikaa. Illalla istuskeltiin kämpillä ja värjättiin hiuksia =) Torstai aamulla sitten otin suunnan linja-autoasemalle ja lähdin kohti Kittilää. Käytiin Riikan kanssa Kittilän kirppiksellä ja sitten touhuttiin lasten kassa kotona. Olipas kiva nähdä Onskua ja Nelliskää <3 Eivät vierastaneet ollenkaan. Pikkuneiti tosin valvotti yöllä, mutta se nyt oli vain yksi yö :P Perjantaina lähdettiiin aamulla ajamaan Rovaniemelle. Shoppailtiin vähän ja napattiin mukaan Ellu. Käytiin Comicossa lounaalla. Söin aurajuustobroileria, hintaan 9,50e. Siihen sisältyi salaattipöytä ja kahvi. Ihan kiva hintanen ja ruokakin oli hyvää ja sitä riitti!

No sitten vasta alkoi se varsinainen loma! Haettiin kyytiin vielä Henna ja lähdettiin ostoksille. Kolme päivää mökillä, kuusi naista ja ruokaa sadalla eurolla. Tosin me ostettiin vain puolet, koska Miia ja Jossu tuli Oulusta suoraan mökille ja he osti toiset puolet. Joten nälkä ei pääse yllättämään! Tunnin matka Ranualle meni kylmässä autossa, mutta onneksi Ellun kotonakotona oli leivinuuni lämpimänä. Pääsi sen kylkeen lämmittelemään. Juotiin siinä kahvit ja odoteltiin Oulun matkalaisia. Kyllähän nekin löysi perille pienen mutan jälkeen. Ja porukka oli kasassa jälleen <3 Ollaan me vajaa vuosi sitten nähty Levillä, mutta Aapolassa ollaan mökkeilty ihan liian kauan sitten. Oli meillä mukana pari ensi kertalaistakin kun Jossu ja Henna ei ole koskaan käynyt Aapolassa. Porukasta puuttui Emma ja Tiina, jotka asuvat Lontoossa ja Tampereella.

No Ellun kotoakotoa jatkettiin kahvittelun jälkeen itse määränpäähän, Aapolaan <3 Sielläkin oli lämmin <3 Ei muuta kuin tavarat sisälle ja kaivamaan herkkuja esille! Koko viikonloppu meni herkutellessa, saunoessa, jutellessa ja vaihtaessa kuulumisia, nauraessa, pelatessa möykkyristiseiskaa, katsoessa salkkareita ja putousta, grillatessa makkaraa nuotiolla pakkasessa, kieriessä lumihangessa, valokuvatessa, syödessä, leipoessa ja syödessä laskiaispullia, juodessa, nukkuessa, pelatessa Hay Dayta..

Tosiaan.. tottakai meillä tietokoneet oli mukana kuitenki :P Jossu oli pari päivää pelannut Farmi peliä ja oli koukussa siihen. Mie seurasin vierestä ja nyt viikkoa myöhemmin olen itsekin koukussa ja tasolla 19.

Herkkuja herkkujen perään

Tortilla, tortilla, tortilla!

Lumimies!?

Aapola

Lisää kuvateksti

Ulkoiltiin ja tässä tulos =)

Kuusi naista mökkeilee ;)

Navettakissa Lotta takkutukka

Karjalanpaistia ja punaviiniä :P

Aamupala

Ja eihän se ystäväaika siihen loppunut. Maanantaina kun pääsin kotiin, nukuin kolmen tunnin päikkärit ja sitten hainkin Jannen minu luo muutamaksi päiväksi. Jannen kanssa värjättiin hiuksia, vedettiin lakanoita, pelattiin farmipeliä, tehtiin ihan todella hyvää ceasar-salaattia, kastikekin itse ja vähän shoppailtiinkin. Janne lähti eilen töihin. Itsekin olin illan töissä ja tänään olen ollut Ukissa. Ja kävinpäs sitten taas yhden vanhan luokkakaverin luona. Kiva oli nähdä lapsiakin taas, vaikka pienimmällä olikin vaikeuksia herätä päiväunilta =) Loppupäivä onkin mennyt tämän päivityksen kanssa! Kymmenen kuvan lataaminen kun kesti sitte monta tuntia! Argh.. 

Jos nyt menis nukkumaan.. töissä ku pitäs olla kuuden tunnin päästä. Sitte töistä pääseekin suoraan juhlimaan Juuson 22v synttäreitä <3 Näkee Uunoakin <3 Sunnuntainakin taas töihin ja iltapäivällä ensimmäinen ensi kesän partioleiri Piirun kokous alaleirin staabin kesken. Jee!

talvikengät

Niin kun eräs toivoi että esittelen mun talvikengät. Niissä ei kyllä juuri ole esittelemistä. Mutta nyt kun kerrankin siihen on aihetta, niin olkoot.

Tässä ensin uusimmat, eniten käytetty tänä "talvena". Nyt kun tuli nuo pakkaset, niin jää vähemmälle. Eli ostin nämä Migantit veronpalautusten tultua Ukin Alinasta. Ovat kun aamutossut jalassa ja näillä vois kävellä vaikka maratoonin. Ihanat!

 

Niin ja mitäs sitten käytetään kun on pakkasia, no Sauleja :P Beiget on pari vuotta vanhat ja pinkit joululahjaksi saatu. Vähän on liukkaat tuolla lumessa, mutta työmatkoiksi ja autokengiksi muutenkin ihan riittävät. Kiva vaan jos päättääkin mennä töiden jälkeen kauppaan ni jalassa on Saulit :/ Vaikka ei sen niin väliä jossain Prismassa tai valintatalossa, mutta ko Turun Stokkalle olis pitäny mennä... Vaikka liikkuuhan siellä ihmiset potkupuvussa ja reinoissa muutenki.. mut mie en :P

 

Sitten ei niin talvikengät, mutta enpä näitä nyt kesälläkään osaa käyttää. Menee kaupunkikenkinä ja automatkoilla ja muuten vain ku pitää olla vähän siistimpi. Etualalla nuo ruskat Vagabondit. Siis ihanat <3 Värianalyysi vain sanoi että tuo ei ole minu väri, ja onkin siitä lähtien jäänyt käyttö vähemmälle. Kenkien kanssa ostin samanvärisen aivan ihanan laukun myös. Mutta sekin on jäänyt taka-alalle. Nyt ajattelin kyllä alkaa käyttää! Ovat maailman ihanimmat kengät ja suutarikin niitä jo kerran kiillotti! Sitte kahdet mustat nilkkurit. Keskellä vanhemmat ja takana viime talvena Kittilästä ostetut. Piti ostaa noiden ruskeiden tilalle mustat, mutta eihän Vagabondeja voita mitkään!

Kittilästä ostin myös saapikkaat. Väri on vähän vihertävän harmaa. En ole paljoa käyttänyt, muistaakseni vain Levillä pari kertaa. Pitäs ehkä enemmän, mut en sitte osannutkaan :)

 

Sitte ikivanhat, Sievit! En muista oliko mulla nämä jo yläasteella, mutta amiksessa ainakin. Maksoi silloin ties kuinka paljon ja ne oli ensimmäiset, jotka kaupassa sillä ostoreissulla osui silmään. Nää on edelleen ihanat, vähän aikansa eläneet eikä enää edes niin lämpimät. Väriltäänkin vähän hankalat, punaiset. Mutta en malta heittää poiskaan! Btw.. sopii hyvin punaisen takin kanssa, jota myyjä jo kehui yhdessä kaupassa :P "En ole mikään muodin asiantuntija, mutta sulla on ihana takki, minkä merkkinen se on?" Niinko mä olisin joku muodin asiantuntija! :D

 

Yhdet talvikengät puuttuu ja ne taitaakin olla Ukissa. Ne olis kunnon lämpimät. Vähän semmoset vaelluskenkien näköset. Itseasiassa tässä onkin nyt vähän ongelma, kun en muistanut ottaa niitä mukaan, koska tarttisin niitä huomenna. Jaa miks.. koska LÄHDEN POHJOISEEN!! Ja siellä on kylmä :P

Sainpas vähän järjestettyä töitä niin, että pääsen käymään ihan viiden päivän reissun pohjoisessa. Ensin olen yhden vuorokauden Rovaniemellä, Sitten toisen Kittilä/Levillä ja sitte loppu viikonloppu menee mökillä vanhojen luokkakavereiden kanssa. Rovaniemeltä tulee kaksi kaveria, Oulusta kaksi ja sieltä Kittilästä yksi. Kaksi porukasta jää puuttumaan, toinen on Lontoossa ja toinen Tampereella, mutta huisin hauskaa tulee silti olemaan! En malta odottaa <3 Niin ja Rollossa näen vielä Levi-kaverinkin! Voisko paremmin enää olla!

Pitäis pakata. Huomenna ehtii niin huonosti, kun pitää miettiä, että millä ihme bussilla pääsen rautatieasemalle. Sitte tein ruokaakin. Kyllä, taas! Ja nyt vasta tajusin, etten saa kaikkea syötyä huomenna pois, niin ruoka menee ihan hukkaan :/

 

 

Tänään on Nuutinpäivä. Nuutti vie joulun. Ite keräsin kuusen jo viime viikolla, mutta nuo koristeet on edelleen tossa olkkarin lattialla laatikoissa. Piti ottaa töistä joku isompi laatikko, mihin sais kaikki mahtumaan, mut enhä mä mitään muista! Ostinpa sitten tämä vuoden Arabian joulumukin ja käytän sitä nyt, vaikka joulu menikin. Äitillä on monen vuoden joulumukit ja itekki ihastuin tuohon uusimpaan, et pakko oli ostaa. 

Sainpas linnun omaan kuuseen <3

Tuike

Sitte kävin iittala outletissa kattelemassa, että olisko siellä silmälasimuumimukeja. No ei ollut, mutta löysin sitten 2-laatusia kastehelmi tuikkuja. Tai ne on väliväri-tuikkuja. Eli jollain koneella, millä niitä tehdään, niin sinne kaadetaan jotain väriainetta ja ennen kuin se vaihtuu kokonaan niin tulee jotain sekavärisiä tuikkuja ja niitä myydään 7eurolla iitala outletissa. Ostin niitä kaksi, tuo metsänvihreä (ylempi vihreä) ja tuo harmaa. Just ihanat värit, vaikka ei olekaan niitä virallisia.

Jep.. nyt sinne suihkuun ja pakkaamaan! Jos pääsis tänään nukkumaankin. Huomenna sitten töiden kautta Lappiin :P

Mitä partio on?

Tällaisen kysymyksen äärellä ollaan istuttu tänään piiriluotsien seminaarissa. Sillä on aika paljon eroa, mitä me partiolaiset ajattelemme että partio on ja mitä "ei vielä partiolaiset" ajattelevat partiosta. Ja siinäkin on eronsa, mitä me kuvittelemme, että muut kuvittelevat. Mä olen kyllä aina pystynyt olemaan ylpeä partioharrastuksestani vaikka tänään olikin puhetta että miksi? Ei sitä osaa sanoa.. miksi olen partiolainen ja miksi se on niin kivaa? Miksi sitä ilman ei voi olla?

Ja se että minullakin vuorotyötä tekevänä on noin joka kolmas viikonloppu vapaa, niin sen harvinaisen vapaankin vietän partioleirillä, kokouksissa, retkillä ja milloin missäkin. Aina ei edes ole niin kivaa, vaan ihan hermoja raastavaa. Mut jotenkin se silti antaa enemmän kuin ottaa.

Mielipidekyselyiden mukaan partioon liitetään usein luonto, uusien taitojen opettelu ja elämykset. Minäkin allekirjotan noista kyllä kaikki, mutta on se paljon muutakin. Se on se yhteenkuuluvuuden tunne, ihan parhaat kaverit, yhdessä tekeminen, elämykset, itsensä ylittämistä ja kehittämistä ja joku alkuperäinen tavoite on että partio pelastaa maailman. Niin karkeasti sanottuna. Ja olisihan se niin.. jos kaikki eläisivät partion arvojen mukaisesti, tämä maailma olisi aika paljon parempi paikka.

Mutta vaikea sitä on ei partiolaiselle selittää. Joku seminaarissa sanoikin että ei sitä vaivaudu toiselle edes selittämään, kun kuvittelee, ettei sitä voi ymmärtää sellainen, joka ei ole 7-vuotiaasta alkaen ollut partiolainen. Omat parhaat partiokokemukset on ehdottomasti kaikki leirit. Viimisimpänä mielessä viime kesän Tammileiri, jossa parhaat tilanteet tarjoili sudenpennut. Vaikka yöt meni valvoessa ja juostessa unissakävelijöiden perässä, niin toisaalta niiden innostuminen on ihan omaa luokkaansa. Satahangalla taas vierailupäivän illanvietto omien partiokavereiden kanssa. Paistettiin köyhiä ritareita ja juteltiin pöljiä ja naurettiin, ihan parasta <3 Ja ihan parasta on mun omat tarpojatkin. Siis joku voi kuvitella että sellasen teinihelvetin johtaminen on jotain muuta kun palkitsevaa mut saa olla väärässä! Siis onhan se myös turhauttavaa ja oma motivaatio häviää minuutissa kun kohtaa ne "mä en tee mitään"-tyypit. Ja kuinka hauskoja niiden mielestä on varsinkin kaksmieliset jutut. Mut on ne niin hauskoja!

Mitä partio on... en keksinyt vielä vastausta..

Lasagnepäivä

Siis en muista koska olisin viimeksi tehnyt lasagnea.. Tai en muista koska olisin ylipäätään tehnyt mitään ruokaa kotona.. Mutta tänään se tapahtui.

Herätyskello soi tänään puoli kahdeksan aikaan ja lähdin metsästämään muumimukia, turhaan. Kun sitten oli jo herätty niin tein heti aamulla ruoan, pesin pyykkiä, siivosin kaappeja ja tein paperihommia. Siitä seuranneena pitikin lähteä ihan Turkuun asti partiotoimistolle hakemaan tonttumerkkejä kun huomasin että niitä oli liian vähän. Meinasin ostella huomisille kynttiläkutsuille jotain kakkutarvikkeita, mutta lopulta selvis, että äitillä on jo tarpeeksi kaikkea. 

Ostin kuitenkin jo aikasemmin ihailemani lautasen kilpikonnille. Vähän myöhäinen joululahja. Vanha ruokalautanen oli halkasijalta niin pieni ja reunat oli niin korkeat, että siitä oli molempien vaikea syödä, Kiira ei pääse reunan yli ja Allu ei mahdu lautaselle kokonaan. Nyt pitäis molempien päästä taas syömään :) Kiira on nukkunut koko syksyn ja nyt se on jo herännyt horroksesta ja alkoikin heti syömään. Aleksis taas on valvonut koko syksyn ja vasta kun vähensin valoja niin on alkanut nukkumaan enemmän ja niin teki nytkin. Onneksi en laittanut jääkaappiin horrostamaan, ei siitä olisi tullut nyt mitään..

Kauheen hiljasta täällä on ilman marsuja. Aina kun tulen kotiin tai rapistelen jotain pussia niin odotan sitä uikutuskuoroa, mutta mitään ei kuulu :/

Suomalainen pärjää aina

Tämä teksti sai alkunsa Anthony Bourdainin suomijaksosta, työpaikalla käydyn keskustelun, Väestöliiton blogitekstin ja siitä seuranneen facebook-keskustelun pohjalta. 

Anthony Bourdainin suomijakso tuli tuossa joulun jälkeen ja iskä ja äiti ei koskaan katsoisi kyseistä ohjelmaa, mutta sattumalta tuli suomijako, niin kanava ei vaihtunutkaan. Itse olen nähnyt kyseisen jakson aikaisemminkin, mutta kyllä sitä aina uudestaankin katsoo =) Jaksostahan tuli myöhemmin palautetta, että liian viinanhuuruinen ja vääristynyt kuva suomesta annettiin, mutta mitäs sitten. Kuitenkin mieleen jäi sekin, kuinka Anthony kehui, miten pieni Suomi on voittanut sodan suurta Venäjää vastaan. Ja siinä tuo suomalainen kertoi kuinka Suomi pärjää aina sisulla ja viinalla.

No kuinkas sitten työpaikallakin tuli puheeksi tämä pärjääminen. Kolme lapsen äiti ihmetteli kuinka nykyään nuoret äidit joutuvat pyytämään isovanhemmilta lapsenvahtiapua, jotta saavat itse nukuttua. Ja nuo äidit ovat niin väsyneitä. Että ei hänen koskaan tarvinnut pyytää apua väsymyksen takia, koska ei hän ollut niin väsynyt. Oma äitikin välillä ihmettelee kuinka jotkut ei pysty muka olemaan omien lastensa kanssa. Tietysti päiväkodin tätinä on nähnyt kaikenlaista. Kuten että vanhemmat pitää viikon lomaa, ovat kaksi päivää yhden lapsen kanssa kotona ja tuovatkin lapsen loppuviikoksi päiväkotiin, kun "eivät jaksa olla lapsen kanssa kotona". Oman lapsensa kanssa!

Noh.. sitten kaveri linkitti Väestöliiton blogin tekstin facebookkiin ja siitä lähti mielenkiintoinen keskustelu. Itelläkin kanta on se, että jos niitä lapsia tekee ni ne pitää itse myös hoitaa. Ja varsinkin kun oma äiti on kasvattanut neljä lasta lähes yksin ja pärjännyt aina, niin oma kanta on samanlainen. Vaikka oltiinhan me paljon mammalla, vaikkakin ehkä enemmän mamman ja meidän omasta toiveesta, kun äidin tarpeesta johtuen. Ja helppohan se on lapsettomana kuvitella, miten sitten itse tekisi :D Siksi en aina uskallakaan sanoa mitään.. ei ole sitä "oikeutta".

Täällä tuo blogin teksti. Onhan se niin. Suomalainen perusluonto on se, että pärjätä pitää aina ja apua ei saa pyyttää. Muuten on heikko. Ympäristö luo paineita, ja ehkä pahin paikka on tuo facebook. Sinne kaikki hehkuttaa kuinka tekevät itse ruoan alusta alkaen itse kasvatetuista vihanneksista, lenkkeilevät ja kuntoilevat, hoitavat lapset ja naapurinkin lapset, ompelevat vaatteet itse kierrätysmateriaalista, tekevät joulukortit ja -koristeet itse, järjestävät hyväntekeväisyyskampanjoita ja käyvät vielä naapurinkin mammaa auttamassa ikkunoiden pesussa. Ja ite ei jaksa tehdä mitään! Kauhee stressi siitä, että pitäs tehdä enemmän. Ymmärrän, että varsinkin pienten lasten äideillä on tuommosia paineita. Ja sekin että toisen lapsi oppii ennemmin kävelemään tai ajamaan polkupyörällä. Vaikka eihän sillä ole mitään merkitystä, kun kyllä ne lapset kuitenkin oppii kaiken. Ja eihän kaikkea tarvikaan osata. Erilaisuus on rikkaus. Samanarvoisia kaikki on silti!

Yksi keskusteluun osallistunut otti taas paineita perheen perustamisesta. Oli mennyt juuri naimisiin ja sukulaiset tietenkin aloitti kyselyt, että koskas niitä lapsia sitten tulee. Se on pahinta mitä sukulaiset voi tehdä! Siis jokainen tekee lapset just silloin kun siltä tuntuu tai on vaikka tekemättä kokonaan! Tää on sellanen asia, josta itekki paineilen. Vaikka ei se asian murehtiminen mitään auta, päinvastoin!

Ja vaikka sitten ennen vanhaa oli lapsia kymmenen joka talossa ja niin vain pärjättiin vaikka hoidettiin koko maatilakin itse. Lapset tosiaan kasvoi siinä sivussa, ei niitä tarvinnut "hoitaa". Joskus äitikin kiitti mammaa että "kiitos lastenhoidosta" niin mamma vastasi että "ei niitä tarvi hoitaa, kun ne vaan on" :D Mutta jos nyt ei verrata niin kauas, vaan tuohon 20 vuoden taakse. Mikä silloin muka oli toisin? Ja miksi silloin pärjättiin, ilman maatilaa ja 10 lasta. Ja ei kai se ole tarkoituskaan pärjätä samalla tavalla kun joskus aikanaan. Nykyään on erilaista ja tekniikka helpottamassa. Ajat muuttuu ja me siinä samassa. Ja mie uskon, että kyllä silloinkin äidit oli väsyneitä, mutta ei sitä voinu näyttää kun kaikilla muillakin oli ihan yhtä rankkaa ja omiakin murheita. Eikä siitä puhuta nykyäänkään. Kehutaan vain kuinka ennen vanhaa pärjättiin.

Ja jos joku vielä menee tarjoamaan apua, niin siitä pitää kieltäytyä. On muka jopa loukkaavaa, jos joku tarjoaa apua. Luuleeko se, etten pärjää vai? Siksi varmaan ei sitä apua tarjotakaan, kuvitellaan, ettei toinen halua sitä. Vaikka oikeasti haluaisi, muttei sitä myönnä. Itsekin olen tosi huono tarjoamaan apua, mutta autan kyllä jos pyydetään. Töissäkin jos on kiire ja toinen tarjoaa apua annosten kanssa niin usein vastaan että "kyllä mä pärjään!" Vaikka toisella ei välttämättä olis mitään sen suurempaa tekemistä, että helposti vois auttaa. Töissä kuitenki helposti auttelen, jos suinkin pystyn, mut muuten hankala tarjota apua.

Jokainen tekee juuri niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Ja sehän on vahvuutta, kun ymmärtää omat resurssinsa ja ymmärtää pyytää tarvittaessa apua. Paremmin sitä jaksaa jatkossa jos ei väsytä itseään ihan loppuun asti turhilla paineilla. Ja ihan turhaan sitä miettii mitä muut ajattelee, ite sitä omaa elämää joutuu ja saa kuitenkin elää. 

Mutta tosiaan... helpommin sanottu kuin tehty. Suomalainen kun on tämmönen itsepäinen sisulla varustettu pärjääjä.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Laivalla yksi mies kertoi, kuinka oli yhtenä vuonna tehnyt uuden vuoden lupauksen. Lupasi olla juomatta, polttamatta, urheilla ja syödä terveellisesti. Eli niin kuin on tehnyt koko ikänsä :) ja kaveri oli neuvonut, että uutena vuotena kuuluu luvata jotain, mitä ei voi pitää :) Sekö niissä uuden vuoden lupauksissa onkin tarkoitus?

En siis lupaa mitään. Mun piti pitää "tipaton" facebookin suhteen, mutta mulla on vaatekaupat kesken kirppissivustolla ja sitte olen vielä lähdössä Lappiin parin viikon päästä, ni pakko seurata facebookista matkasuunnitelmia :) Syytä kerrakseen :P

Mutta voin luvata vähentää facebookin käyttöä. Se onkin sitten suoraan yhteydessä terveellisiin elämäntapoihin. Jos en roiku kokoajan facessa, voin yrittää liikkua enemmän, tehdä jopa ruokaa ja syödä joskus jotain. Muutakin kuin suklaata. Aikaa jää myös enemmän käsitöihin jos fb jää vähemmälle. Monta projektia odottaa jo. Kämppäkin voi pysyä siistimpänä, kun en ole sidottu tietokoneeseen. Blogiakin ehkä voin päivittää useammin, kun voin keskittyä vain siihen. Ja voin ehkä mennä töihinkin ajoissa!

Tänään kuitenkin lupaan roikkua vielä facebookissa. Olen meinaan porukoilla Ukissa ja täällä ei ole käsitöitä eikä lenkkivaatteita :) huomenna sitten paremmalla onnella.

Eilisestä vielä.. Syötiin siskojen kanssa tortilloja. Päätettiin että otetaan kaikki samanlaiset kuvat ja päivitetään facebookkiin. No tekstistä ei ollut mitään puhetta ja vasta kun kaikki oli lisännyt kuvansa niin tajuttiin että nekin oli lähes samanlaiset :) Täysillä vatsoilla laulettiin singstaria ja valmistauduttiin samalla iltaa varten. Puoli kahdentoista aikaan saatiin taksi ja lähdettiin keskustaan kattomaan ilotulitusta. Olihan siellä vähän porukkaa, mutta ei mitään ryysistä. Rakettien jälkeen lähdettiin kävelemään Lännentietä kohti. Ovella oli niin kiva portsari ja totes vaan että "te ootte liian vanhoja..." sit tuli mun vuoro viimisenä ja sano vielä että "ja tää on vielä vanhempi!". No sit oliki kovan reippailun jälkeen taas nälkä ja mentiin buffettiin, joka kuului kympin sisäänpääsyn hintaan. Aika teinihelvetti se paikka oli.. tai toisena ääripäänä ne vanhat miehet, jotka jotain aivan kännissä yrittää selittää. Ei ole mun paikka se ollenkaan! Pari drinkkiä juotiin ja tilattiin kahden jälkeen taksi kotiin :) Kotimatkan taksikuski sanoi, että ilta on ollut rauhallinen ja ihan ennätyksellisen hiljainen... Onko se sitten hyvä vai huono :)

Nyt on sitten vuosi 2014. Olisko nyt jo se työpaikan vaihto edessä.. vaikka nykysessäkään ei ole mitään vikaa! Päinvastoin! Siksi en olekaan kiirettä pitänyt. Työmatka vaan on vähän pitkä, mut se onki oma valinta. Tulis vähän lunta, ni olis kiva ajella, ku ei olis niin pimeetä. Vaikka nyt ei ole liukasta, sekin on ihan kiva :)

Nyt keksittiin äitin kanssa, että lähdetään Raisioon hakemaan marsuhäkki pois, jotta sitä sais vähä korjattua ja sitte myytyä :) Ostaja sille onkin jo. Meni itseasiassa aika helposti sittenkin tuo marsujen uudelleen kotiuttaminen :) Kaikki sai ihanat kodit ja häkistäkin on käyty jo huutokauppaa! 

Nyt kaikille vielä hyvät uudet vuodet!