Jo viikko kotona!

Tänään ollaan oltu jo viikko kotona! Viikon verran on pitänyt jo kirjottaa, mutta eipä ole kerenny :D Vaikka vauva kyllä antais istua koneella kun vain nukkuu, niin onpa ollut sitten muutakin tekemistä tai estettä :)

Poika siis syntyi sunnuntaina 1.3 eli päivän ennen laskettua aikaa. Heräsin aamu kuudelta vessaan ja kun menin sänkyyn takaisin, niin tajusin, että alaselkä särkee. Vähän samanlaista särkyä kuin kuukautisten aikaan, mutta vaan selässä. No otin panadolia ja yritin nukkua. Kuitenkin mielessä kävi että "olisko tää nyt jotain enteilevää merkkiä..." ja eihän siinä sitte enää nukuttu :) Kahdeksalta nousin ylös ja söin vähän jotain ja istuskelin sohvalla. Pikkuhiljaa kipu kävi kovemmaksi, mutta en osannut ajatella sitä supisteluksi kun kipu oli tasainen. Kymmenen jälkeen kävin sanomassa murulle, että "nyt taitaa supistella.." Kävelin ympäri kämppää kauratyyny selässä, nojailin pöydän kulmaan ja heiluttelin lantiota edestakas. Liike vähän edes helpotti. Yhdeltätoista soitin synnärille ja sieltä sanottiin että "sitte ku ei kestä olla enää kotona niin saa lähteä tulemaan..." No siinä kohtaa kävin sanomassa murulle että alkaa valmistautua, että en mä kauaa ainakaan enää kestä. Vähän puolenpäivän jälkeen sitte päästiin lähtemään ja automatkalla ajattelin sitte laskea supistuksia kun siihen asti en ollut niitä mitenkään kellottanut. Särky selässä oli kokoajan tasaisena, mutta kyllä sitte tuli aaltomaisia supistuksia, jotka tuntui myös selässä ja reisissä ja ihmettelin kun mahakaan ei mennyt kovaksi. Tunnin matkana aikana laskin noin 15 supistusta. Olin varma, että meidät käännytetään sairaalasta takaisin tai että homma ei ole ainakaan edennyt mihinkään. Murukin sanoi jälkeenpäin, ettei hetkeäkään uskonut että jäätäis sairaalaan :D Juuri edellisenä päivänä oli partiokaverit sanonut että "kyllä aina vähintään yks turha reissu täytyy tehdä!"

Päästiin sairaalaan yhden aikaan ja alettiin ottaa käyrää. Käyrä näytti hyvältä ja sitte tutkittiin ja kätilö vähän yllätyi ja totes että 8cm ollaan auki. No siinä kohtaa mulle iski paniikki, etten ehdi saada mitään lääkkeitä. Murukin oli vähän yllättynyt että "eikös se ole aika paljon...". No siitä sitten suoraan saliin. Soitto äitille ja kuvaviesti sisaruksille, että "täällä ollaan!". Kätilö yritti kierrellä että "ei tässä nyt oikein enää ehdi sitä ja tätä, mutta otappa ilokaasua..." Mä en luottanu sen kaasun voimaan yhtään ja sanoin vaan, että haluan jotain muutakin. No ilokaasu olikin aika hyvää tavaraa :D Kätilö vaihtui ja kandin kanssa tulivat tutkimaan ja totesivat klo 14.40 että ollaan kokonaan auki, vauva on kuitenkin vielä liian ylhäällä ja siinä tohinassa meni sitten vedetkin pitkin pöytiä. He menivät pitämään palaveria anestesialääkärin kanssa ja joskus kolmen jälkeen sain sitten spinaalipuudutteen. Se vaikutti samalla sekunnilla ja sen jälkeen en tuntenut enää mitään! Ah.. se oli kyllä ihanaa... Spinaalin vaikutus kesti 1,5 tuntia ja aattelin vain että pakko syntyä sinä aikana :D No ei kai se nyt voinut syntyä ku en tuntenut mitään, en tuntenut supistuksia enkä saanut ponnistettua siinä puuduksissa. Viiden jälkeen pistettiin sitten oksitosiinitippa, jotta tulis supistuksia. Kätilökin totes että "eikö ole hassua, että ensin tehdään kivuttomaksi ja sitte aletaan tuottaa taas uudestaan kipua..." joo.. kauheen hauskaa :D Jälkeenpäin ajatelleen olis voinu spinaalin jättää välistä ja alkaa sillo vaan kävellä ni vauva olis varmaa tullu itekseen alas ja varsinkin kun ne vedetkin meni siinä... mutta toisaalta en olis enää hetkeäkään kestäny sitä kipua :D Mä en ymmärrä miten joku pysyy järjissään kun synnyttää monta päivää! Mä en olis kestäny hetkeekään kauempaa!

Spinaalin vaikutuksen alaisena hymyssä suin :)

Kätilö kehotti käymään vessassa ja sitte jäinkin sängyn reunaa vasten seisomaan ja kätilö käski kokeilla ponnistaa. Siinä kohtaa alkoi pelottaa ja meinasin jo vaatia sektiota :D Pelotti se kipu ja ihan vaan sekin että "sieltä tulee vauva!". Muutaman ponnistusharjoituksen jälkeen kätilö sanoi että vauva tulee jo, että ei muuta ko sängylle. No poika syntyi parin minuutin ponnistuksella <3 Vähän olin ilokaasuhuuruissa, mutta heti kun heräsin siihen hetkeen niin näin kun kandi esitteli poikaa meille <3 Painoa pojalla oli 3640g ja pituutta 53cm, py 33cm. On siis tullut pitkiin vanhempiinsa! Mä käskin kätilön mitata uudestaan kun en millään voinut uskoa, että oli niin pitkä :) Muru kertoi myöhemmin että "se vaan sanoi että kymmenen pistettä, mut ei edes sitä et kumpi sieltä tuli!" Ilmeisesti ei sitte ollutkaan enää niin varma pojastaan :P Kätilö kysyi että miten meni ja mä totesin että "eipä se tuntunut juuri missään!", kätilö naureskeli :D Tosin pahin tais olla vielä edessä, kun alkoi ompelu. Onneks siinä kohtaa ilokaasut pistettiin täysille ja naureskelin koko toimituksen ajan. Sen verran muistan että muru istui vauva paidan sisällä vieressä ja selitti että "äiti on ihan sekaisin!" <3

<3 <3 <3

<3 <3 <3

<3

Me päästiin vauvan kanssa osastolle ennen yhdeksää ja siinä kohtaa isukki joutui lähtemään kotiin. Vasta siinä kohtaa sitä alkoi tosissaan ihmetellä, että mitä just oli tapahtunut. Ja sitä sitten ihmeteltiinkin koko sairaalassaoloaika. Ihan uskomatonta <3 Ensimmäisen päivän sitä vaan tuijotteli tota pientä siellä omassa kopassaan ja itkeskeli. Tiistaina sitä itki jo pelkästä väsymyksestä. Keskiviikko aamuna hoitaja ilmotti että "ette te kyllä tänään vielä pääse kotiin..." kun pojan paino oli laskenut liikaa. Sen päivän itkin sitä ja torstaina sitte jo itkeskelin sitä, että päästään kotiin :D Kyllä se osastoaika oli rankkaa.. toisaalta ihan hyvä, että oltiin sitte riittävän kauan, niin ehti kunnolla päästä hommaan kiinni. Ja voi sitä tunnemyrskyä kun muru tuli torstaina hakemaan! Molempia pelotti, jännitti, hymyilytti, nauratti ja itketti... <3 <3

isukki pääsi jo sairaalassa harjoittelemaan :)

Käytiin hissiaulassa näyttäytymässä vierailijoille

Ihanat sukkikset :D

Kotiin lähdössä <3

Mitään ihania kotiutumiskuvia ei ehditty ottaa kaukalossa, koska isukki ja äiti vaan itki kun ovi saatiin kiinni ja sitten alkoikin kuulua itkua myös kaukalosta. Piti alkaa kaivaa varastosta vaippoja ja joku väliaikainen hoitoalusta, että saatiin vaippa vaihdettua. Samoin imetysjutut, koska nälkähän se heti oli :) Hoitopöytä saatiin vasta lauantaina pystyyn ja kyllä alkoi homma helpottua!

Vieraita on käynyt heti viime perjantaista alkaen ja onneksi viikonloppunakaan ei ollut mitään ohjelmaa murullakaan niin saatiin vaan hengailla <3 

Mummu kävi moikkaamassa

Ja Jonttu-täti

Ja kummipoika <3

Parasta oli kun sai kävellä vauvan kanssa :D

Mum + Dad = me <3

Ensimmäinen kylpy <3

Vaunulenkin jälkeen nukuttaa vielä <3

Seurusteluhetki naaman kanssa :D

Vaunuiltiin kirjakauppaan ostamaan oma vauvakirja <3

Päivät menee tosi nopeasti. Vaikka mitään ei tekiskään :) Vauva vaan nukkuu ja syö. Pari kertaa olen herättänyt syömään, mutta muuten heräilee aika hyvin itsekin. Yöllä en kyllä ala herättämään ja sitte viimeyönä nukuttiinkin puolesta yöstä aamu seitsemään asti :D Mitään rytmiä ei ole ja poitsu syö aina vähintään jonkun tunnin ja jotenkin kauheesti sitoo siihen, eikä tiedä että missä välissä lähtis käymään kaupassa jne :D Mutta jospa se tästä pikkuhiljaa :P Jonni on onneksi perustyytyväinen vauva. Tietty sylissä viihtyis ja nukkuis vieressä oikee mielellään, mutta onneksi jää omaan sänkyynkin aika helposti. Tuttia meillä ei syödä, vaikka kuvissa semmonen vilahtaakin :) Maanantaina käytiin punnituksessa neuvolassa ja neljässä päivässä painoa oli tullut 30g eli aika vähän :D No eilen sitten terkka tuli kotikäynnille ja painoa oli kertynyt kahdessa päivässä 85g!! Jee!

Lattiaremontti saatiin valmiiksi viikonloppuna ja voi tätä ilon päivää kun alkaa saada tavaroita paikoilleen! Huomenna mennään tunnustamaan isyys ja sitte isukki saakin juhlia isyyttään viikonloppuna :D Me lähdetään Jonnin kanssa mummulaan evaakkoon vähäksi aikaa :P Että tervetuloa sinne ihmettelemään lauantai iltasella! :)