Luinpas tuossa viikonloppuna äitin Kodin Kuvalehteä. Ja siellä oli juttu yksin elävistä. Pitihän se ihan ajatuksella lukea! Raija Eeva sanoo suorat sanat, yksin eläviä sorretaan! Juttu kyllä osui ja upposi minuun. Tunnistin itseni.
Suomalaisesta aikuisväestöstä 24% asuu yksin. Siis melkein joka neljäs. Jutun mukaan yksin asuvia tutkitaan aivan liian vähän ja yksin asuvat ovat syrjitty vähemmistö. Jutussa kysytään, pitäisikö yksinäisille kohdistaa enemmän palveluita. Ja siis pitäisi! Kaupassakin esimerkiksi on niin epäreilua, että pienemmät paketit maksaa enemmän kuin ne isot perhepakkaukset. Tietysti puolet voi laittaa pakastimeen tai ruokaa voisi tehdä kimpassa toisen yksin asuvan kanssa.
Ja tottakai on tärkeää tukea perheitä ja huolehtia perheiden hyvinvoinnista. Mutta aivan yhtä tärkeää olisi huolehtia yksin elävien huolista. Yksin asuvatkin voivat masentua ja tarvita aivan erityistä huomiota, ja usein se yksinäisyys juuri masentaakin. Perheiden oikeuksia ajaa monikin järjestö ja nyt yksin elävillekin on omansa: Suomen yksinelävät Ry.
Nuo laki ja toimeentulotuki asiat eivät ole itselleni niin tuttuja. En ole törmännyt kyseisiin ongelmiin. Se on aivan totta että asuminen ja syöminen tulee kalliimmaksi yksin. Vaikka toisaalta jos asuisi kahdestaan tai lasten kanssa niin syöjiäkin on enemmän ja toisaalta isompi asunto maksaisi enemmän. Mutta olisi myös kaksi palkan saajaa.
Ja sitten tuo työpaikalla syrjiminen. Itse en koe joutuneeni työpaikkasyrjinnän kohteeksi siitä syystä, ettei ole perhettä. Mutta toisaalta ihan vapaaehtoisesti olen ilmottautunut jouluksi töihin. Facebookissa oli juuri keskustelua siitä ja jopa loukkaannuin kun eräs siellä ilmoitti, että hänen mielestään sinkut voi olla joulut ja viikonloput töissä, jotta perheelliset voivat viettää perheen keskistä aikaa. Ensinnäkin.. vaikka olen sinkku, niin minullakin on perhe, jonka kanssa haluan viettää joulut ja muutenkin aikaa. Ja toiseksi.. perheelliset voi sitten mennä semmoseen työpaikkaan, jossa saa olla joulut vapaalla. Ja sitten alkoi tämä keskustelu että nykyään ei niin vaan saa töitä. No se on sitten voi voi ja tyydyttävä siihen mitä saa. Ja jouluaatto on ihan normaali työpäivä, ei tuplapalkkaa eikä mitään muutakaan korvausta, joten se nyt on paskin päivä varmaan jokaselle olla töissä, vaikka ihan lepposaa silloin onkin.
Ja tuo kielteinen leima.. se on ihan totta.. yksin elävä ei ole mitään. Se on tila, josta olisi päästävä eroon. Ja niin ajattelee varmasti moni yksin asuva itsekin. Niin ja itsekin herään ajattelemaan välillä että omat ongelmat ei ole niin tärkeitä kun perheellisten. Vaikka eihän se niin mene. Omat yksinäiset ongelmat ovat minulle isoja, eikä niitä pitäisi kenenkään vähätellä. Moni voi ajatella sinkkuuden jotenkin positiivisesti ja onhan siinä puolensa, mutta monesti se on kuitenkin jotenkin negatiivinen asia.
Mie en ota mitenkään kovin itseeni jos joku kyselee et "onkos sulla joku jo.. jne.." mut toisaalta en miekään kysy keltään perheelliseltä että no "joko te kohta erootte..." että mitäs se nyt muille kuuluu millai mie elän ja olen ja ketä mie tapaan tai en tapaa. Mut kyl sitte välillä sitä loukkaantuu ihan kunnolla. Useimmiten iha tuntemattomien sanomisista, mut toisaalta kavereiden ja tuttujenkin.
Yksin eläviä sorretaan... koko jutun voi lukea täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti