Tekevälle sattuu

Lähdin aamulla käymään äkkiä kaupassa, ostamaan kahvia ja maalarinteippiä. No kassalla huomasin, että eihän mulla ole lompakko mukana! No samalla kun vein ostoksia takaisin hyllyyn, aloin miettimään, että missäs se lompakko muka sitten on.. Mietin että missä olen sitä viimeksi käyttänyt ja nyt on pakko myöntää, että kävin eilen illalla mäkkäriltä hakemassa aterian mukaan. Olin laittanut lompakon sinne kassiin ja tänä aamuna marsuhäkkien siivouksen jälkeen tungin sen mäkkärin kassin samaan jätesäkkiin ja vein roskiin.

Vaikka muuton aikoihin nuo isot maan sisään menevät jätesäiliöt oli ihan kätevät ja söivät sisäänsä muutaman kymmenen pahvilaatikon, niin tänään olisin ollut ihan tyytyväinen semmosiin perus roskiksiin. Johanna sattui sitten samaan aikaan paikalle, kun olin arvioimassa matkaa roskiksen pohjalle. Siinä yhdessä tehtiin suunnitelma lompakon pelastamiseksi ja päädyttiin hakemaan mopin varsi sisältä. Mutta eihän me yllätty koko pussiin sillä varrella! Onneks Johanna on perinyt meidän perheen kaiken rohkeuden ja uskalsi pyytää neljää ohi kävellyttä amispoikaa avuksi.

Pisin pojista otti mopin varren, vieritti säkin lähemmäs ja sukelsi ottamaan pussin roskiksen pohjalta! Siis mikä pelastus! Kiiteltiin siinä tottakai minkä ehdittiin ja harmitti ettei ollut käteistä yhtään! Olisin tottakai maksanut sille jotain! Mutta ei pojatkaan jäänyt juuri muuta kiitosta kaipaamaan. Reippaita nuoria poikia! Huh! Ei tarvi tilata uutta kolmea eri pankinpankkikorttia, ajokorttia, kelakorttia ja plussakorttia.

Sitte lähdettiin Johannan kanssa uudestaan kauppaan :)