5. joulukuuta 2013

Vuosi sitten tähän aikaan...

Siis mä olen odottanut kuin kuuta nousevaa että tulee 3. joulukuuta.. Olisin voinut tehdä "vuosi sitten tähän aikaan"-päivityksen. Yhtäkkiä eilen töissä tajusin, että ei hitto.. sehän meni jo.. Mutta teen sen nyt!

Vuosi sitten tähän aikaan olin toista päivää töissä Levillä. Olin saapunut leville edellisenä päivänä ja aloittanut suoraan työt. Lähdin siis joulukuun kolmantena päivänä iltajunalla kohti Rovaniemeä. Mulla oli makuupaikka ja autolle oma paikka autovaunussa. Lippu maksoi yhteensä muistaakseni 103euroa, joten ei todellakaan kannattanut lähetä ajamaan itse Leville. Aikasemmin päivällä Leviltä pomo oli soittanut että "voitko tulla sitten heti töihin, kun pääset Leville, kun meillä on vähän pulaa.." Noh.. suostuin tottakai ja mietin jo valmiiksi että miten saan junassa ikinä unta, jännitykseltä! Mutta nukuin yllättävän hyvin.. Rovaniemellä kun hyppäsin junasta ulos niin nuuhkaisin ihanaa pakkasilmaa ja heti kaikki jännitys katosi (hetkeksi) kun tuntui niin kodilta <3

Rovaniemi-Levi matkalla jännitys hiipi takaisin ja ajelin ihan rauhassa kun en millään olisi jotenkin halunnut sinne perille :P Jännitti ihan kauheesti ja mietin kaikkea mahdollista että mitä siellä odottaa. Meneekö kaikki hyvin ja onko kaikki työkaverit kivoja. Vai kadunko heti ensihetkestä alkaen sinne lähtöä! Pakko oli pysähtyä jopa kahville, vaikka yhtään ei tehnyt mieli kahvia. No vihdoin sitten pääsen Leville asti ja heti bongasin Hesen logon ja suuntasin sinne. Ja ei muuta ku reippaana vain ovesta sisään ja esittäytymään. Tiskin takana odotti sekavan oloinen ja isokokoinen nainen, joka osoittautui pomoksi. Siinä sitten alettiin kattelemaan paikkoja ja työvaatteet etsittiin jostain, ja siinä samassa selvisi että pomo olikin viimesillään raskaana! :P 

Kun oltiin käyty läpi tärkeimmät, että mistä löytyy mitäkin niin pomo pakkas kamansa ja lähti menemään. Jotenkin siinä oli tullut puheeksi että edellisenä talvena hesellä oli ollut joku lesbojengi töissä ja sitten vilkaisin työkaveria. Lyhyt tukka, tuima ilme, lävistyksiä kulmassa ja jossain muualla? vähän alko uudestaan jännittää et mitä tästä illasta tulee. Mutta voi hyvänen aika.. jos ensivaikutelma voi pettää niin silloin se petti kyllä ihan kunnolla! Kun tuo paikallinen työkaveri Minna avasi suunsa, niin jännitys katosi heti. Hetkessä oli käyty läpi miehet ja maat ja omaisuus. Oli ihana lähteä illalla "kotiin" nukkumaan ja tulla aamulla töihin kun tiesi jo mikä ja kuka siellä odottaa.

Ensimmäisenä iltana tapasin heti myös yhden kämppikseni, espanjalaisen Natalian. Englanti ei meinannut sujua ensin mitenkään, mutta kun pakko oli jotenkin saada asiat hoidettua, niin kyllä se siitä lähti. Natalia osoittautui talven aikana aivan ihanaksi persoonaksi. Kovin huolehtivainen, kännissä hieman ärsyttävä, kauheen hauska kun yritti opetella suomea, pelottavaa miten hyvin se oppi suomea! ja kun lähti bilettämään, niin silloin oli riemu rajaton! Tanssia ei saanut loppumaan millään! Aivan ihana ihminen! Parhaimmat sanat, jotka oppi suomea, oli Perkele ja Noniin. Natalialla oli jopa syntymäpäivä talven aikana ja ostettiin toisten kämppisten kanssa Natalialle paita, jossa luki Perkele :D Oli mieluisa lahja!

Pari päivää siinä tehtiin kellon ympäri töitä, kunnes apuun saapui Haminan heseltä Nina. Nina muutti mun kanssa samaan huoneeseen, koska muut huoneet oli jo täynnä ja meidän huone oli isoin. Olin pelännyt sitäkin.. tiesin että jostain heseltä tulee joku ja odotin jotain ihan hirveetä pätemistä tai jotain! Mutta ei.. sieltä tulikin ihana tyttönen! Eikä yhtään haitannut jakaa huonetta Ninan kanssa. Ninallakin oli synttärit talven aikana. Raukka on syntynyt jouluaattona! Jouluaatto vietetiinkin Ninan kanssa kahdestaan. En muista missä Natku oli? Laura oli lähtenyt joulun viettoon muualle. Ja jouluaatto oli ainut päivä, kun hese oli kiinni. Aamulla käytiin ensin joulukirkossa, sitten käytiin maisemakierroksella, ostettiin ja katsottiin Joulutarina-elokuva ja illalla mentiin Hullu Poro Areenalle jouluruualle. Nähtiin myös joulupukki! Erilainen, mutta ihan mukava joulu taaskin.

Itsenäisyyspäivän jälkeen töihin tuli vielä viimeinenkin kämppis, joka oli ollut viettämässä omia ylioppilajuhliaan pari päivää. Laura tuli kesken työpäivän ja kesken kiireen. Siinä oltiin yhdessä kassalla palvelemassa. Oi Laura, kovin hupsu ja ihana tapaus! Lauran ja Ninan kanssa olin eniten tekemisissä koko talven aikana ja lopulta kun Nina muutti keskustaan asumaan, niin vielä enemmän tuli vietettyä aikaa Lauran kanssa. Joukossa mukana oli myös Jonna, joka tuli myöhemmin vielä kokonan meille töihin, vaikka alunperin suunnitelma oli ollut toisenlainen. 

Englantia sai kyllä puhua kokoajan. Koska jouluna asiakkaat on pääasiassa Brittejä. Britti-aksenttia vaan on niin ärsyttävä kuunnella pidemmän päälle :D Ja ennen ku me tajuttiin mitä tarkoittaa plain hamburger, niin oltiin vähän sekaisin. Mutta Britit on todella kiitollisia. Ne kiittää ja pahoittelee, toisin kuin venäläiset. Venäläisten vuoro oli Brittien jälkeen. Niiden kanssa oli vielä pahempia kielimuuriongelmia kuin Brittien kanssa. Lapset puhui kyllä jonkin verran englantia ja ne usein tilasikin koko seurueelle ruuat. Mutta venäläiset halusi kaiken veden ja mehun lämpimänä. Tai siis ei saanut olla jääkaappikylmää. Limsaakin piti lämmittää mikrossa. Onneks se oli tuttu juttu jo Ninalle, joka Haminassa on joutunut palvelemaan venäläisiä. Loppukevät olikin sitten pääasiassa suomalaisia. Nehän vasta kamalia asiakkaita onkin :P Asiakkaiden kirjo tuntui olevan todella laaja. Koskaan ei tiennyt, että mitä siitä ovesta tulee sisään. Oli ihania asiakkaita ja sitten niitä ihan kamalia, mieleenpainuvimmat taitaa silti olla Hessun pojan poika Nico Salmela ja Koop Arponen.

Oltiinkohan me pari viikkoa painettu töitä kun Nina tokas, että nyt lähdetään jonnekin! No.. mehän päätettiin sitten mennä ensin ravintolaan syömään ja sitten jatkamaan jonnekin. Päätetiin säästää taksimatkoissa ja omalla autolla ei voinut mennä, niin käveltiin keskustaan! Eihän se matka ole kuin 2km, mutta pakkasta oli sen -26 astetta. Eihän se ole kuin pukeutumiskysymys! Päädyttiin tex mex tyyliseen ravintolaan ja siitä jatkettiin Hölmölään. Pakko oli mennä Hullun Poron paikkoihin, kun nuo kaksi seuralaista oli "alaikäisiä" muihin paikkoihin. Tosin sitten Jonnan opastuksella uskallettiin kokeilla K-20 paikkojakin :) Ja lopulta Ihkusta tulikin kantapaikka.

Joulupyhät oli kiirettä. Siis jotenkin uskomatonta että suomalaiset turistit tulevat joululomalla Levillä heselle syömään. Mutta kyllä.. totta se on. Uutena vuotena lähdettiin taas kovassa pakkasessa katsomaan tyttöjen kanssa ilotulitusta ja jonotettiin Areenalle katsomaan jotain. En edes muista kuka siellä esiintyi. Enivei.. me ei koskaan päästy areenalle asti, vaan päädyttiin Wanhaan Poroon Lauran kaverin kaverin VIP-lipuilla jonon ohi. Noh.. joutu siitä vähän maksamaan, mut ei tarvinu ainakaan pakkasessa jäätyä enää! Seuraava päivä, uuden vuoden päivä, 1.1. oliki sitte ehkä vuoden kiireisin päivä. Illalla seitsemältä katoin kelloa ja se oli ensimmäinen hetki koko päivänä, kun kassalla ei ollut yhtään asiakasta. 

Pomohan oli lähtenyt töistä silloin kun minä tulin ja siitä päivästä alkaen meillä ei käytännössä ollut pomoa. Tilaukset kyllä tehtiin, mutta muuten. Tammikuussa vihdoin saatiin ravintolapäällikkö ja johan alkoi hommiin tulla vähän järkeä. Tosin oli turhaa pätemistäkin ja jotkut asiat piti tehdä sitten niin vaikeasti. Mutta pääasiassa se oli helpotus. Osattiin varautua paremmin kaikkeen ja kiireisemmätkin päivät sujui hieman paremmin. Hiihtolomat ei tuntunut enää missään! Loppukevät oli kaikenkaikkiaan ihan pala kakkua. Tammikuussa nähtiin aurinko taas ensimmäisen kerran ja valoisa aika alkoi pidentyä. Oltiin kyllä ihmetelty, että miten "huipulla tuulee"-ohjelmassa on aina semmosia kirkkaita aurinkoisia päiviä, ku ei Levillä paistanu aurinko koskaan! Loppukeväästä sitte kuitenki alko tulla kirkkaitakin päiviä!

Yks ihanin juttu Levillä asumisessa oli se, että siellä asui myös vanha luokkakaverini Riikka, miehensä ja kahden lapsensa kanssa. Toinen syntyikin vähän ennen kun minä menin Leville ja ristiäisiinkin piti mennä. Tosin jouduinkin semmosella tunnin varotusajalla töihin, kun eräs nimeltämainitsematon olikin lähtenyt kavereidensa kanssa ryyppäämään! Sillon kyllä vitutti..varsinkin kun en heti edes tiennyt, että miksi joudun töihin. No enivei. Sain kyllä sitte muuten viettää laatuaikaa Riikan perheen kanssa :)

Vähän pelotti Leville lähdössä se, että taas joutuu asumaan kimppakämpässä. Onneksi kämppikset oli aivan ihania, mutta ei mulla toisaalta ole sitä kimppa-asumista yhtään ikävä :P Ja kyllä sitä kestää kun siihen asennoituu alusta alkaen jo oikein ja tietää että se on vain väliaikaista. Toisaalta kimppa-asumisessa on juuri se hyvä puoli, että tutustuu ihmisiin paremmin. Helmikuun lopulla tuli ihan kauhee shokki, kun Nina päätti muuttaa keskustaan Jonnan kanssa. Mut lopulta nautin täysin rinnoin omasta huoneesta! Jonka sitten jouduin kuitenkin jakamaan taas Ninan ja Jonnan kanssa :) Koskaan ei voinut tietää, että koska kuka muuttaa minnekin ja kuinka pitkäksi aikaa. Mutta Jonna ja Nina toivat mukanaan myös aivan ihanan Nannin.. Natalia sanoi.. "Nanni, no noniin!" :D 

Koko talvi oli suunniteltu, että mennään moottorikelkkailemaan ja tytöt halus ratsastamaan ja huskyajelulle piti mennä ja syödä jokasessa ravintolassa ja vaikka ja mitä! Jotenkin se aika vaan meni, eikä oikein ehditty lopulta tekemään mitään! Vappu lähestyi uhkaavasti ja samalla työsopimuksen loppu. Ja voi niitä viimeisiä päiviä! Nina lähti pari päivää meitä aikaisemmin ja tottakai piti pitää Last Night Partyt. Bileet päättyi iktuun ja halauksiin <3 Lauran ja Jonnan kanssa otettiin last night vielä uusiks vappubileissä <3  Vapunpäivänä sitten edessä oli viimeiset sanat. Mentiin Lauran kanssa brunssille Ämmilään. Oli hiljainen brunssi, pala kurkussa pidäteltiin itkua. Eikä sitä lopulta voinut enää pidätellä! Taas vain itkettiin ja halattiin. Keskellä Ämmilää ja vielä Ämmilän pihallakin, kunnes Laura hyppäsi autoon ja ajoi pois. Minähän menin jatkamaan itkemistä Nannin ja Jonnan kanssa. Siitä kun joskus selvisin bussiin, niin pääsinkin pakkauspuuhiin. Ja asuntokin piti siivota. Se olikin semmonen koko päivän homma. Auto oli kattoon asti täynnä tavaraa, osa Laurankin tavaroita. Asunnon sain siivottua lähes katosta lattiaan. Miten se olikin siinä vaiheessa niin kamalassa kunnossa! Lopulta suljin oven viimeisen kerran ja lähdin kiertämään Levin vielä kerran. Otin viimeiset kuvat ja lähdin kotimatkalle. 

Tosin ensimmäinen pysähdys oli heti Kittilässä. Jäin Riikan luo viettämään vappua ja yöksikin. Aamulla lähdin ajamaan Rovaniemelle ja siellä sitten nähtiinkin heti Lauran kanssa ja jätin unohtuneet tavarat. Matka jatkui Ouluun toisen vanhan luokkakaverini, Jossun luo. Siellä olin taas yhden yön. Jossun kanssa lähdettiin sitten aamupalalle ja mukaan tuli vielä yksi vanha luokkakaveri Miia. Onneksi sai ihan ajan kanssa istua ja nauttia. Lopulta sanottiin heipat ja mie lähdin ajamaan loppumatkan Uuteenkaupunkiin. 3. toukokuuta illalla olin kotona, joten reissu oli kestänyt tasan viisi unohtumatonta kuukautta!

Jotkut menee pohjoiseen tekemään vuoden tilin ja nauttivat vain kesällä olostaan. Itellä ei kyllä reissusta rahallisesti jäänyt mitään käteen, mutta elämyksellisesti sitäkin enemmän ja se on paljon arvokkaampaa! Kiitos Laura, Nina, Jonna, Minna ja kaikki muut.. teitte mun Levitalvesta unohtumattoman <3








Jouluksi piti hakea kuusikin Rovaniemeltä


Joulukirkko

Jouluaattona Tuikun pihalla

Tässä on vielä aika vähän limsaa..





Revontulia

Huipulla tulee!

Jonttu ja Tempula Levi-lomalla

Gondolissa


tavote oli saada tilkkutäkki valmiiksi

Pullia!

Laskiainen
Nanni, noniin










siskonpeti


Olin näköjään kipeäkin


Kirppislöytö
Maisemat takapihalla




Pannukakkutaloa on ikävä!

Piti ihan ostaa sähkövatkain!



Ylläksen Gondolissa

Ylläs - huipulla tuulee

Turisteja
Jokasella oma shampoo ja saippua

Jokasella oma tiskiaine

Sain kyöpelivuorimunia tuliaisena, kun Leviltä niitä ei saanut!

Kävinpäs raveissakin


Kinkkupiirakkaa
Jokasella omat kengät

Nannin lempipaikka, eihän tolle voi sanoa ei :D

Jokasella oma pyykinpesuaine, putelit ja purnukat, suoristajat ja föönit

Jokasella omat ruuat

Kauheesti olen leiponu?

Omatekemää pastaa alusta alkaen!

Lasten kanssa pakko mennä pallomereen, mutta missä se lapsi?

Siinähän se!

Hes!

Tämmöstä en muista ollenkaa...

Grillibileet


Natalia näyttää tanssiliikkeitä =)

Pakkaamista

Pakkaamista
Vappu kulkue






Vappuharjottelijat

Viimeinen päivä

Hölmölä



















7 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Jep! En malttais odottaa! Löyty kuvia Nelli-vauvastakin.. hui kun se on kasvanut!

      Poista
  2. Noniiin, itku tuli.. Ihana kirjotus, oli kiva muistella ja lukea juttuja mitä ite ei ees muistanu. Kiitos myös sulle Jenna! Vaikka meillä oli jossain vaiheessa sukset vähän ristissä ja nyt ei olla nähty pitkiin aikoihin, mut oon usein miettiny miten ihanan ihmisen oonkaan saanu mun elämään! Meidän kesän risteilyä odotellessa, sitten viimestään on levijengi koossa taas :D Mulla on kyl ollu hirvee ikävä teitä kaikkia ja Leviä myös. Mut jos sinne meniskin takas niin ei se tuntuis enää samalta ilman sun naurua ja Lauran hassuja juttuja :D Tai ylipäätään sitä koko roskalaitosta (Heseä) ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, ja nyt mä itken! Olet ihana <3 pakko vaan nauraa tällee jälkeenpäin kaikelle mitä on sattunu ;) ja sinne risteilylle todellaki mennään! Tai ihan sam minne mut jonnekin!

      Poista
  3. Hei moi, vanha teksti mutta osui silmään kun googletin "työkokemuksia sesongilla levillä" tms hakuja. Miekkoseni kanssa ollaan hakemassa sesongiksi Lappiin päin töihin (molemmat ravintola-alalla jo jonkin aikaa oltu) ja haluasin tiedustella noista asumisista yms jos sinulle sopii vaikka sähköpostitse? En tiedä huomaatko tämän mutta jos huomaat ja olet halukas vastaamaan niin kiitän jo etukäteen. :)

    VastaaPoista
  4. Moikka! Mä en nyt osaa ainakaan laittaa sulle äkkiseltään sähköpostia, mutta asumisesta en nyt paljoa osaa sanoa. Meille siis työnantaja tarjosi asuntoa ja niin on monella paikalla tapana. Mutta sä voit laittaa mulle mailia jenna.ankelo at gmail.com jos on jotain kysyttävää. En tiedä osaanko neuvoa, mutta aina voin yrittää =) Suosittelen kyllä lämpimästi lähtemään jos vaan on mahdollisuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo heitin sulle romaanin pituisen sähköpostin eilen :D

      Poista